Heipähei pitkästä aikaa. Blogiväsymys vaivaa, lumet suli, vettä sataa, kuraa riittää, aina on pimeää. Siinähän niitä syitä. Mitään valokuvia on turha kuvitella ottavansa, ei riitä valo ikinä ja sisäkuvat ovat aina jotenkin kelmeitä ja outoja.

Meille kuitenkin kuuluu pääasiassa ihan hyvää. Pojat elävät jokseenkin puolivilliä maalaiskoiran elämää, eivät käy missään, sen kun vaan juoksevat ja painivat omilla mailla. En muista koska ne olisivat viimeksi olleet remmissä. Se ei aina ole ihan hyvä asia, sillä epäilemättä Borikselta ovat monet käytöstavat unohtuneet, ja Igorilla niitä ei ole koskaan ollutkaan...

Nyt alkaa näyttää siltä, että Boris on toden teolla ottanut Igorin porukkaan ja laumaan, ja tykkääkin siitä vähäsen. Ei sillä, että niillä mitään erimielisyyksiä olisi koskaan ollut, mutta pentu on ollut Boriksen mielestä toisinaan vähän raskas. Enkä ihmettele! Mutta nykyisin niiden leikit ovat jotenkin ihan samalla tasolla, öristään ja pöristään ja hypitään ja läiskitään käpälällä ja vedetään hampailla poskilihoista ja taklataan hanurilla. Itse tosin huomaan laiskistuvani koirien aktivoinnissa, kun ne viihdyttävät noin hyvin toinen toisiaan. Samoin varmaan tarvitsisi joskus ihan oikeasti lenkkeillä, eikä vaan maleksia tuolla pelloilla perässä kun koirat juoksuttavat itse itsensä. Syytän tästä talvea, ehkä sitten keväällä...

Boriksen terveys on tällä hetkellä aika ok. Tassut ovat ihan kunnossa, mutta toinen korvankärki on mitä on. Olen teipannut sitä poskeen kiinni useamman viikon ja sillä haava paranikin, kunnes sitten jätin sen pariksi päiväksi ilman teippiä, niin johan se hauras iho repesi uudestaan. Vähän lisää teippaamista ja nyt näyttäisi taas ihan siedettävältä.

Igorin ontumat jäivät sinne kuukauden takaiseen kipulääkekuuriin eivätkä ole palanneet. Hyvä niin! Mutta nyt jännitän sen hampaita. Toinen alakulmahammas ei oikein tahdo löytää oikeaa väylää vaan kasvaa kohti kitalakea. Olen kahden vaiheilla, menenkö näyttämään hammasta koirien hammashuoltoon erikoistuneelle klinikalle vai maltanko katsoa vielä vaikka kuukauden, mihin suuntaan luonto hampaan ohjaa. Igorin ylä- ja alaleuka ovat selvästi eri paria tässä kasvuvaiheessa, joten melko todennäköisesti purukalustokin asettuu ihan oikein kunhan alaleuka saa yläleuan kasvussa kiinni. Olen hysteerinen koiranomistaja, paljon vähemmällä pääsisi kun ei seuraisi ja katsoisi niin tarkkaan.

Sekin ahdistaa, kun blogiystävän koira menehtyi äkillisesti rutiinitoimenpiteen rauhoitukseen. Tulee olo, etten vie koiriani enää koskaan mihinkään kun ikinä ei voi tietää, tulevatko ne sieltä takaisin.

Lähestyvältä joululta toivomme lunta ja pakkasta sekä jotain aktiviteettia tähän arkiseen eloomme. Vaikka koiraystäviä kylään!