Vuosi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa kotioloissa. Iloitsimme siitä että oli taas sähköt, joten katsoimme koko illan telkkaria täydessä valaistuksessa! Asutaan näköjään niin syrjässä että rakettien paukahtelu kuului vain vaimeasti etäältä, eivätkä edes yötäpäivää ulkoilevat pihattohevoset olleet lainkaan levottomia.

Boris ei ole raketeista millänsäkään, enkä ollut erityisen huolissani Igoristakaan. Seitsemän maissa kiersimme pienen iltakierroksen ja silloin Igor kuuli ensimmäiset pamahdukset. Se keskeytti puuhansa, katsoi Borikseen, sitten meihin, ja jatkoi touhujaan kun kukaan ei reagoinut mitenkään. Itse h-hetkenä kahdeltatoista jätimme koirat keskenään sisälle ja menimme polttamaan huikeat 5 tähtisadetikkuamme ulos. Kymmentä yli kaksitoista palasimme sisälle ja laskimme koirat iltapissalle. Raketit eivät kiinnostaneet kumpaakaan, ja painuimme siitä sitten pehkuihin.

Näillä eväillä kohti uusia haasteita!