Igor opetteli eilen paimentamista. Ponin paimentamista! Vanhaherra Mikuponi oli vapaalla jalalla ja sekös Igoria kummastutti. Ajattelin sitten hetken mielijohteesta koittaa huiskia Igorille jotain suuntia ja käskyjä hakea poni tallin ovea kohti. Igor katseli pää kallellaan heilumistani, oikein näki kun sillä raksutti aivoissa. Mutta sitten se lähti kuin lähtikin kiertämään Mikua ja liikuttamaan sitä minua kohti. Miku ei tietenkään ole tottunut paimenkoiran luomaan liikkumispaineeseen ja otti kunnon spurtin pihan poikki karkuun. Igor pinkoi perään ja kaarsi taas ponin taakse, tukki väärät suunnat ja sai ponin ohjattua taas tallia kohden. Mainiota!

Iksu oli kovin nohevana saamistaan kehuista. Ei siis kerrota sille, että poni oli vapaana ihan tarkoituksella, koska se osaa tulla tarhasta talliin itseksiin muiden hevosten perässä. Mitä nyt välillä täytyy tehdä kunniakierroksia pihamaalla, ne kuuluvat senioriponin etuoikeuksiin. Ja että Mikuponi on viisas ja pitkäpinnainen ja aivan ehdottomasti omasta mielestään mokomien koirien yläpuolella, mitä nyt sattumalta suostui eilen leikkimään niiden kanssa. Mutta kiva oli silti nähdä, että Igorilla on jokin sisäsyntyinen taju lauman koossapitämisestä, ja kun kehotin sitä menemään yhden "karkurin" perään, se teki työtä käskettyä.

Noin normiarjessa koirilla ei ole mitään asiaa hevosten jalkoihin, eivätkä ne koskaan menekään tarhalankojen sisäpuolelle. Toisinaan Igor koittaa jos voisi hiihdellä ihan talutettavan hevosen takana, mutta siitä seuraa aina ärhäkkä poistumiskäsky, jota Igor osaa noudattaa. Isomman, kengällisen hevosen kanssa ei tietenkään kokeilla mitään paimennusleikkejä, mutta metrinkorkean kengättömän luottoponini kanssa tällaiseen voidaan joskus venyä.