Lähdimme aamulla tyypillisellä tohinalla ja "vain kuusi minuuttia myöhässä aikataulusta" ajelemaan kohti Lohjaa ja Igorin ensimmäistä pentunäyttelyä. Showlink-areenalla oli pentuja joka lähtöön ja meteli sen mukainen. Ensin tuntui että Igor ratkeaa liitoksistaan kun se yritti nähdä ja kokea kaiken samaan aikaan (ja toki myös painia sisarustensa Taran, Bonnien, Camun ja Jätkän kanssa), mutta kun löysimme häkille sopivan paikan ja Igor pääsi sinne hetkeksi rauhoittumaan, alkoi touhussa olla taas jokin järki.
Pikkupentuluokassa 5-7 kk uroksia oli kolme, Igor ja hänen veljensä. Me näyttelynoviisit pyörähtelimme kehään ja pois ohjeiden mukaisesti. Privaattivuorollaan Igor seisoi mallikelpoisesti, näytti hampaansa nätisti (istuma-asennossa tosin), antoi tuomari Tarja Löfmanin kopeloida ja tunnustella ja heilutteli vain hilpeänä häntäänsä. Juokseminen oli pienessä kehässä aikamoista koheltamista, mutta ehkä sieltä vahingossa jokunen raviaskelkin tuli?
Kuvat: Marjo Alanen
Ja sitten, ruma lapsi yllätti! Tuomari sijoitti Igorin ykköseksi! Kunniapalkintoa ei herunut kenellekään pikku-uroksista, sillä kaikilla oli vielä kehittymisen varaa purennoissa (siskoilla sama tilanne). Igorin harottavasta hampaasta ei kuitenkaan tullut edes mainintaa arvosteluun, ja kun itsekin sitä siinä tuomarin kanssa katselin, niin kyllä se hampaan kärki todella jo on siellä suunnalla missä sen pitäisikin.
Arvostelu kokonaisuudessaan meni näin:
Mittasuhteiltaan tyypillinen uros, hyvät pään mittasuhteet, oikea ilme. Kovin kevyt rintakehä, voisi liikkua tasapainoisemmin etenkin takaa. Turhan uloskiertyneet takaraajat. Kaksoiskannukset. Hyvä karvapeite, iloinen käytös.
Olen kaikin puolin tyytyväinen Igoriin, ja jos se jatkaa näin fiksua käyttäytymistä, saatan harkita käyväni sen kanssa näyttelyissä toistekin, menestyksestä viis! Mutta eihän nuo sisänäyttelyt oikein koirien paikkoja ole, hirveä tunku ja kaiku ja meteli, liukkaat alustat kehissä ja jatkuvasti tuntuu että on jonkun tiellä. Ehkä siis kesällä johonkin ulkonäyttelyyn?
Osallistuimme vielä kasvattajaluokkaan, ja tuomari kehui kaikkien pentujen hyviä ja iloisia luonteita, selkeitä sukupuolileimoja ja hyvää väriä, mutta ei antanut kunniapalkintoa juurikin purentojen takia.
Edestä: Igor, Bonnie, Tara ja Camu
Päivä oli oikein mukava, ja oli kiva nähdä taas kasvattajaa, pentuesisaruksia huoltojoukkoineen sekä tietenkin Igorin omaa kannustajaa eli minun äiskääni!
Kotiinviemisiksi ostin aktivointilelun (samaa sarjaa kuin edellisessä päivityksessä esiintyvä) sekä puruluita Musti & Mirrin kojusta hyvällä alella. Perillä kotona meitä odotti hilpeä Boris, joka koeajoi uuden lelun heti. Igor otti välipalaa ja pienet torkut, ja sitten lähdin vielä koirien kanssa lenkille. Ihana ilma - lunta on satanut muutama sentti, pakkasta oli viisi astetta ja kuu paistoi lähes tähtikirkkaalta taivaalta. Pelloilla näki hyvin kulkea ja koirat spurttailivat ja hepuloivat koko rahan edestä. Mainiota!
