Pitkästä aikaa osui yksi kirkas pakkaspäivä ja jaksoin kantaa kameraa mukana ulkona. Flunssa vie tehot aika huolella, mutta raahustin silti koirien perässä pitkin pihaa.

 

Vähän iso puku

 

Pentuhepuli!

 

Pakkasta oli kymmenen ja risat, ja Boriksen varpaita alkoi paleltaa. Se pysyy ihan hyvin lämpimänä kunhan pysyisi liikkeessä, mutta jossain vaiheessa sitä lakkaa kiinnostamasta Igorin sinkoilut ja se vain istuu keskellä pihaa. Kyllä se sitten liikkuu kun lähdetään pihasta pois, mutta minulla on aina tietty määrä töitä tehtävänä pihassa ja silloin koirien tarvitsisi itse keksiä tekemistä siksi aikaa.

Ilmeisesti nyt on riittävästi pakkasta siihen hommaan, että koirat alkavat varastaa hevosenpaskaa lantalasta ja järsiä niitä jäisiä kökköjä posket pullollaan. Toki meillä on paskaa syöty ennenkin, mutta ihme ja kumma lantalasta on pysytty pois. Karsinoissa koirat käyvät aina viimeistelemässä siivouksen, ja hevosten kavioista tipahtaneet turvekököt skannataan huolella läpi, josko seassa olisi kakkaa. Tänään sain ajaa toistuvasti etenkin Borista pois lantalasta, ja siltikin kun käänsin selkäni, oli se ehtinyt hakea köntin itselleen nakerrettavaksi. Raivostuttavaa!

Vaikka toisaalta sallin paljon mieluummin hevosenpaskan syömisen kuin kissanpaskan! Sisällä Igor ei pääse käsiksi kissanvessoihin eikä ole pikkupentuajan jälkeen enää yrittänytkään, mutta tallikissojen hiekkalaatikolla se käy. Aamuisin se on yksi musta vilaus kun se livahtaa ovensuusta talliin, ja ennen kuin olen saanut valot päälle, se on juossut koko tallin läpi perälle asti, jossa tallikissojen hiekkis on. Sieltä se sitten palaa nenä hiekassa ja suu kuolemalta löyhkäten. Hyi! Kohta se saa kuonokopan päähänsä ellen saa sitä muuten lopettamaan.

 

Lumikuono

 

Boris

 

Välipalaksi saatiin puruluut