Siinäpä niitä tulikin otsikossa meidän kuulumisia.
Boriksella on yleinen elämänahdistus, aika lailla samoihin aikoihin kuin vuosi sitten. Ruoka ei oikein maistu, tänään aamullakin se vain pyörsi pois ruokakupilta. Jos lihojen joukossa on kalaa, se ei syö. Jos lohiöljyä, se ei syö. Nappula turvotettuna, se ei syö. Kävin tänään pitkästä aikaa tokotreeneissä poikien kanssa, ja namienpakkausvaiheessa tarjosin Borikselle maistiaisia - se sylki namit suustaan pois.
Ulkona ei oo hyvä, sisällä ei oo hyvä. Ainut missä on hyvä on aamuaurinkolaikku sohvassa, ja siinäkin on tosi tarkkaa ettei paskanaama ole liian lähellä ja mama liian kaukana. Voi Boris, Boris. Yritän olla kevyellä mielellä vaikka tuollainen nuivailu tahtoo vähän kiristää pinnaa. Luulen että se liittyy hormoneihin ja että tilanne viime vuoden tapaan tasaantuu kun kevät ehtii pidemmälle. On rankkaa olla pieni ahdistunut rhodesialainen.
Igorista on kasvanut kauhea mörkö. Se on Borista korkeampi, laiha luikku kyljet aina vaan kuopalla vaikka se vetelee iloisesti yli kilon ruokaa vuorokaudessa, ja kun tänään punnersin sen syliin ja astuin vaa'alle, totesin järkytyksekseni että se painaa 40 kg. Minun pieni sylipentu! Huomenna Iksu täyttää 8 kk.
Otsikon "poop deluxe" ei tietenkään voi viitata kehenkään muuhun kuin Igoriin. Igor kirjaimellisesti syö ja paskantaa kuin hevonen. Se imee napaansa kaiken, siis sananmukaisesti aivan kaiken. Kun silmä välttää, se syö hevosten täysrehuja, varastaa lantalasta paskaa ja puolimätiä porkkanoita, hakee turvekasasta kökköjä ja puulavoilta klapeja ja nakertaa ne muruiksi pitkin pihaa. Viime päivinä se on ilahduttanut mm. pureskelemalla päreiksi savisen kukkaruukun. Meillä myös joskus oli sellaiset crocs-jäljitelmätossut joiden kanssa oli kätevä hypätä pannuhuoneessa lisäämässä puita. No eipä ole enää.
Aina Igorilla ei pysy mielessä, että jotain voisi vain purra ja silputa ja jättää sotkut siihen. Aika usein se on reipas poika ja syö omat sotkunsa. Ja jos sattuu käymään niin että seassa on jotain sulamatonta ja yöllä tulee oksennus, niin parasta on myös syödä äkkiä se oksennuskin, koska ehkä ne ylimääräiset herkut sulaa sitten seuraavalla kierroksella. Niin, ei ehkä ole mikään valitonsalaisuus että ostoslistalla on kuonokoppa, ja aika pian. Etenkin se tolkuton turpeen ja hevosenpaskan maiskuttaminen on saatava loppumaan, tuohan paskoo enemmän kuin keskiverto poni. Ja ihan silkkaa hevosenkakkaa.
Ihanaa on kun kevät tulee ja valoisuus lisääntyy. Ehkä saisin itseäni niskasta kiinni taas treenaamisenkin suhteen, nyt on kyllä menty tosi alta riman missään tokojutuissa.
