Isäntä halusi ostaa eläinkaupasta Igorille frisbeen. Aktivointileluista tunnetulta Kongilta löytyi pehmeä, kestävän oloinen kokokuminen kapistus ja se lähti meidän mukaan kotiin.

Päivä on ollut tosi kuuma joten koirat saivat tyytyä vain muutamaan testiheittoon.





"Odota!"


Heitto


Koppi!


Kaarros...


Ja sit täysii!


"Tässä olis!"


Hyvä poika!


Boriksen heittovuorolta ei ole kuvia, koska sattumoisin roikuin silloin Igorin niskanahassa ja koitin estää sitä ryntäämästä häiritsemään Boriksen leikittämistä. Boriksen mielestä myös maahan pudonnut frisbee oli hauska, sitä saattoi ottaa reunasta kiinni ja heitellä ympäriinsä.

Kokeiltiin myös heittää frisbeetä yhteisesti, mutta siitä seurasi rähinäralli ja lelu unohtui kokonaan:


Kovin kiihtyneinä pojilla menee leikki vähän överiksi ja juoksuun tulee mukaan äänitehosteita ja raivokasta taklaamista. Tähän puutun aina, leikki loppuu siihen jos ei voi leikkiä murisematta. Saattaa olla että ylireagoin, mutta normaalisti kumpikaan näistä ei ole mikään murisija, enkä tahdo päästää koskaan tilannetta siihen, että leikki muuttuu näykkimiseksi tai tappeluksi.

Igor on myös muutaman kerran saanut lähtöpassit ihmisten jaloista, kun se on sieltä näpännyt ilmaa Boriksen tultua haistelemaan sitä. Tätä tapahtuu yleensä keittiössä, joten jonkinlaiseen vahtimiseen se liittyy. Minä en suvaitse tuollaista komentelua, joten noin käyttäytyvä koira viuhahtaa hyvin äkkiä pois muun porukan luota, yksikseen portin taakse. Kovin vähällä ollaan vielä päästy Igorin paikanhakemisen suhteen, saattaa olla että jatkokin menee näin helposti tai sitten se alkaa kysellä isommalla volyymilla omaa asemaansa tässä porukassa.

Keittiöstä puheen ollen, tänään meidän keittöön oli muodostunut kissakerrostalo: