Jäljestysintoisina on jatkettu kurssilta arkielämään! Vaikka ajattelin että tästä lähin ajatan jälkiä vain metsään, meninkin heti seuraavana päivänä tallaamaan jäljen pellolle. Mutta parannusta: ei lainkaan ruokaa, kaksi rasiaa, pituutta 400 metriä, loivia kaarroksia ja ikää reilu tunti. Igor oli innoissaan ja lähti varsin reippaasti jäljelle. Kävi aikamoinen sivutuuli ja jälki siirtyi selkeästi hiukan sivuun, mutta tomerasti Igor ajoi loppuun saakka. Pitää vain muistaa antaa sille tilaa niin se suorittaa ihan hienosti!

Keskiviikkona pakattiin koirat autoon ja ajettii anoppilaan, taas jäljentekovälineet repussa. Nyt päästiin metsään! Isäntä tallasi ensikertalaisena Igorille n. 250-metrisen jäljen, joka tosin vähän kulki polkua ja metsäkoneen jättämää uraa pitkin. Jälki vanheni n. 45 min ja sitten lähdettiin Igorin kanssa selvittämään sitä. Nyt oli metsässäkin ensimmäiselle rasialle saakka vauhtia niin että melkein piti juoksuksi pistää vaikka kovin koitin liinasta jarruttaa. Rasialla tuli myös niin pahasti kiertämistä että liina oli tuhannen kahdeksikoilla puiden ympärillä ja oli pakko käskeä Igor maahan siksi aikaa, että irrotin liinan valjaista ja keräsin sen pusikoista pois ja selvitin syntyneet solmut. Tästä eteenpäin meno oli hallitumpaa ja päästiin jälki melko siististi loppuun.

Myös Boris pääsi kokeilemaan jäljestämistä! Tein sille ihan lyhyen jäljen niin että se näki koko ajan, mitä teen. Olin tosi yllättynyt, kun Boris pisti heti nenän maahan ja eteni lähes loppuun saakka! Sitten tuli jokin keskeyttävä ääni jostain ja Boriksen pää nousi ja se jäi vain kuuntelemaan ja tuijottelemaan metsään. Odottelin aikani, jos se jatkaisi haistelua, mutta tuloksetta. Sitten älysin käyttää käskyä "etsi", jolla Boris hakee maahan pudonneita nameja ym. kotona sisätiloissa, ja kas, tämän avulla Boris nuuskutteli jäljen loppuun ja sai palkaksi rasiallisen koiraneineksiä. Hieno poika!

Pitäisi varmaan kokeilla Borikselle verijälkeä joskus, luulen että sille olisi palkitsevampaa ajaa suoraan riistanhajua, kun yhteys jäljen ja palkkion välillä on selkeämpi.

Illalla Igor joutui vaahtokylpyyn, koska Salon koiranäyttelyyn on enää reilu viikko. Hyvä tekosyy pestä koira! Igor oli hivenen pahoillaan tällaisesta epäinhimillisestä kohtelusta ja luimuili pois suihkun ulottuvilta aina kun otteeni siitä herpaantui, mutta lopulta kylppäristä asteli ulos pöyhkeä ja hyväntuoksuinen poika. Olkoonkin ruma, mutta on sitten ainakin puhdas! Tosin Igorin kuivaaminen ja harjaaminen on hiukan haastavaa, koska Iksu haluaa vain istua sylissä...

Täytyy vielä tähdentää, että pöyhkeys ei ole toivottava ominaisuus tällä turkinlaadulla, joten siksi pesin näin hyvissä ajoin etukäteen. Turkki ehtii rauhoittua ja rasvaantua uudestaan, jolloin se asettuu niin kuin sen pitääkin.

Tänään saattaa olla Boriksen kylpylävuoro, senkin iho tuntuu vähän pölyiseltä ja mähmäiseltä etenkin mahapuolelta. Nyt onkin mennyt koko pitkä talvi ja kevät ilman yhtään kokovartalopesua, vielä viime talvena Boris kutisi toisinaan kaikkialta sen verran, että taisin pestä sen pariin otteeseen. Tassuista ja korvista uskallan puhua kovin vähän, mutta hiljaisuus niiden kunnosta tarkoittaa meillä vain hyvää.